kuunteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuunteleminen (38)
- teonnimi verbistä kuunnella
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuunteleminen | kuuntelemiset |
| genetiivi | kuuntelemisen | kuuntelemisten kuuntelemisien |
| partitiivi | kuuntelemista | kuuntelemisia |
| akkusatiivi | kuunteleminen; kuuntelemisen |
kuuntelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuuntelemisessa | kuuntelemisissa |
| elatiivi | kuuntelemisesta | kuuntelemisista |
| illatiivi | kuuntelemiseen | kuuntelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuuntelemisella | kuuntelemisilla |
| ablatiivi | kuuntelemiselta | kuuntelemisilta |
| allatiivi | kuuntelemiselle | kuuntelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuuntelemisena (kuuntelemisna) |
kuuntelemisina |
| translatiivi | kuuntelemiseksi | kuuntelemisiksi |
| abessiivi | kuuntelemisetta | kuuntelemisitta |
| instruktiivi | – | kuuntelemisin |
| komitatiivi | – | kuuntelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuuntelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuuntelemis- | |