kuunteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuunteleminen (38)
- teonnimi verbistä kuunnella
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuunteleminen | kuuntelemiset |
genetiivi | kuuntelemisen | kuuntelemisten kuuntelemisien |
partitiivi | kuuntelemista | kuuntelemisia |
akkusatiivi | kuunteleminen; kuuntelemisen |
kuuntelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuuntelemisessa | kuuntelemisissa |
elatiivi | kuuntelemisesta | kuuntelemisista |
illatiivi | kuuntelemiseen | kuuntelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuuntelemisella | kuuntelemisilla |
ablatiivi | kuuntelemiselta | kuuntelemisilta |
allatiivi | kuuntelemiselle | kuuntelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuuntelemisena (kuuntelemisna) |
kuuntelemisina |
translatiivi | kuuntelemiseksi | kuuntelemisiksi |
abessiivi | kuuntelemisetta | kuuntelemisitta |
instruktiivi | – | kuuntelemisin |
komitatiivi | – | kuuntelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuuntelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuuntelemis- |