kuurilainen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuurilainen (38)
- kuurinmaalainen, kuuri, Kuurinmaalla asuva henkilö
- Kuurinmaalla asuneen balttilaisen heimon jäsen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkuːriˌlɑi̯nen/
- tavutus: kuu‧ri‧lai‧nen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuurilainen | kuurilaiset |
genetiivi | kuurilaisen | kuurilaisten kuurilaisien |
partitiivi | kuurilaista | kuurilaisia |
akkusatiivi | kuurilainen; kuurilaisen |
kuurilaiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuurilaisessa | kuurilaisissa |
elatiivi | kuurilaisesta | kuurilaisista |
illatiivi | kuurilaiseen | kuurilaisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuurilaisella | kuurilaisilla |
ablatiivi | kuurilaiselta | kuurilaisilta |
allatiivi | kuurilaiselle | kuurilaisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuurilaisena (kuurilaisna) |
kuurilaisina |
translatiivi | kuurilaiseksi | kuurilaisiksi |
abessiivi | kuurilaisetta | kuurilaisitta |
instruktiivi | – | kuurilaisin |
komitatiivi | – | kuurilaisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuurilaise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuurilais- |
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Thomsenista Kalimaan / Santeri Junttila 2007
- kuurilainen Kielitoimiston sanakirjassa