kuusettuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuusettuminen (38)
- teonnimi verbistä kuusettua
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kuusettuminen | kuusettumiset |
| genetiivi | kuusettumisen | kuusettumisten kuusettumisien |
| partitiivi | kuusettumista | kuusettumisia |
| akkusatiivi | kuusettuminen; kuusettumisen |
kuusettumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kuusettumisessa | kuusettumisissa |
| elatiivi | kuusettumisesta | kuusettumisista |
| illatiivi | kuusettumiseen | kuusettumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kuusettumisella | kuusettumisilla |
| ablatiivi | kuusettumiselta | kuusettumisilta |
| allatiivi | kuusettumiselle | kuusettumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kuusettumisena (kuusettumisna) |
kuusettumisina |
| translatiivi | kuusettumiseksi | kuusettumisiksi |
| abessiivi | kuusettumisetta | kuusettumisitta |
| instruktiivi | – | kuusettumisin |
| komitatiivi | – | kuusettumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kuusettumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kuusettumis- | |