kuvastuminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakuvastuminen (38)
- teonnimi verbistä kuvastua
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuvastuminen | kuvastumiset |
genetiivi | kuvastumisen | kuvastumisten kuvastumisien |
partitiivi | kuvastumista | kuvastumisia |
akkusatiivi | kuvastuminen; kuvastumisen |
kuvastumiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuvastumisessa | kuvastumisissa |
elatiivi | kuvastumisesta | kuvastumisista |
illatiivi | kuvastumiseen | kuvastumisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuvastumisella | kuvastumisilla |
ablatiivi | kuvastumiselta | kuvastumisilta |
allatiivi | kuvastumiselle | kuvastumisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuvastumisena (kuvastumisna) |
kuvastumisina |
translatiivi | kuvastumiseksi | kuvastumisiksi |
abessiivi | kuvastumisetta | kuvastumisitta |
instruktiivi | – | kuvastumisin |
komitatiivi | – | kuvastumisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuvastumise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuvastumis- |