Wikipedia
Katso artikkeli Kuvitus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kirjan kuvitusta

Substantiivi

muokkaa

kuvitus (39)[1]

  1. kuvittaminen
  2. kuvittamisen tulos, teokseen sisältyvien kuvien muodostama kokonaisuus
    Kuka on tehnyt tämän kirjan kuvituksen? Se on todella kaunis.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkuʋit̪us/
  • tavutus: ku‧vi‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuvitus kuvitukset
genetiivi kuvituksen kuvitusten
kuvituksien
partitiivi kuvitusta kuvituksia
akkusatiivi kuvitus;
kuvituksen
kuvitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kuvituksessa kuvituksissa
elatiivi kuvituksesta kuvituksista
illatiivi kuvitukseen kuvituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuvituksella kuvituksilla
ablatiivi kuvitukselta kuvituksilta
allatiivi kuvitukselle kuvituksille
muut sijamuodot
essiivi kuvituksena kuvituksina
translatiivi kuvitukseksi kuvituksiksi
abessiivi kuvituksetta kuvituksitta
instruktiivi kuvituksin
komitatiivi kuvituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kuvitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kuvitus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kirjankuvitus, kuvituskuva, kuvitustaide, mielikuvitus, piirroskuvitus, satukuvitus, värikuvitus

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kuvitus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39