kveekari
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakveekari (6)
- erään 1600-luvulla Englannissa perustetun, sittemmin varsinkin Keniaan ja Yhdysvaltoihin levinneen, kristinuskon suuntauksen jäsen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkʋeːkɑri/
- tavutus: kvee‧ka‧ri
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kveekari | kveekarit |
| genetiivi | kveekarin | kveekarien kveekareiden kveekareitten |
| partitiivi | kveekaria | kveekareita kveekareja |
| akkusatiivi | kveekari; kveekarin |
kveekarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kveekarissa | kveekareissa |
| elatiivi | kveekarista | kveekareista |
| illatiivi | kveekariin | kveekareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kveekarilla | kveekareilla |
| ablatiivi | kveekarilta | kveekareilta |
| allatiivi | kveekarille | kveekareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kveekarina | kveekareina |
| translatiivi | kveekariksi | kveekareiksi |
| abessiivi | kveekaritta | kveekareitta |
| instruktiivi | – | kveekarein |
| komitatiivi | – | kveekareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kveekari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kveekari Kielitoimiston sanakirjassa