kyhäileminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakyhäileminen (38)
- teonnimi verbistä kyhäillä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kyhäileminen | kyhäilemiset |
genetiivi | kyhäilemisen | kyhäilemisten kyhäilemisien |
partitiivi | kyhäilemistä | kyhäilemisiä |
akkusatiivi | kyhäileminen; kyhäilemisen |
kyhäilemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kyhäilemisessä | kyhäilemisissä |
elatiivi | kyhäilemisestä | kyhäilemisistä |
illatiivi | kyhäilemiseen | kyhäilemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kyhäilemisellä | kyhäilemisillä |
ablatiivi | kyhäilemiseltä | kyhäilemisiltä |
allatiivi | kyhäilemiselle | kyhäilemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kyhäilemisenä (kyhäilemisnä) |
kyhäilemisinä |
translatiivi | kyhäilemiseksi | kyhäilemisiksi |
abessiivi | kyhäilemisettä | kyhäilemisittä |
instruktiivi | – | kyhäilemisin |
komitatiivi | – | kyhäilemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kyhäilemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kyhäilemis- |