Substantiivi

muokkaa

kyhäily (2)

  1. kyhäileminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkyhæi̯ly/
  • tavutus: ky‧häi‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kyhäily kyhäilyt
genetiivi kyhäilyn kyhäilyjen
kyhäilyiden
kyhäilyitten
partitiivi kyhäilyä kyhäilyitä
kyhäilyjä
akkusatiivi kyhäily;
kyhäilyn
kyhäilyt
sisäpaikallissijat
inessiivi kyhäilyssä kyhäilyissä
elatiivi kyhäilystä kyhäilyistä
illatiivi kyhäilyyn kyhäilyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kyhäilyllä kyhäilyillä
ablatiivi kyhäilyltä kyhäilyiltä
allatiivi kyhäilylle kyhäilyille
muut sijamuodot
essiivi kyhäilynä kyhäilyinä
translatiivi kyhäilyksi kyhäilyiksi
abessiivi kyhäilyttä kyhäilyittä
instruktiivi kyhäilyin
komitatiivi kyhäilyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kyhäily-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa