kyhnytteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakyhnytteleminen (38)
- teonnimi verbistä kyhnytellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kyhnytteleminen | kyhnyttelemiset |
genetiivi | kyhnyttelemisen | kyhnyttelemisten kyhnyttelemisien |
partitiivi | kyhnyttelemistä | kyhnyttelemisiä |
akkusatiivi | kyhnytteleminen; kyhnyttelemisen |
kyhnyttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kyhnyttelemisessä | kyhnyttelemisissä |
elatiivi | kyhnyttelemisestä | kyhnyttelemisistä |
illatiivi | kyhnyttelemiseen | kyhnyttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kyhnyttelemisellä | kyhnyttelemisillä |
ablatiivi | kyhnyttelemiseltä | kyhnyttelemisiltä |
allatiivi | kyhnyttelemiselle | kyhnyttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kyhnyttelemisenä (kyhnyttelemisnä) |
kyhnyttelemisinä |
translatiivi | kyhnyttelemiseksi | kyhnyttelemisiksi |
abessiivi | kyhnyttelemisettä | kyhnyttelemisittä |
instruktiivi | – | kyhnyttelemisin |
komitatiivi | – | kyhnyttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kyhnyttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kyhnyttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kyhnytellä + johdin -minen