kyläily

Suomi

Substantiivi

kyläily (2)

kyläileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈkylæi̯ly/
tavutus: ky‧läi‧ly

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kyläily	kyläilyt
genetiivi	kyläilyn	kyläilyjen kyläilyiden kyläilyitten
partitiivi	kyläilyä	kyläilyitä kyläilyjä
akkusatiivi	kyläily; kyläilyn	kyläilyt
sisäpaikallissijat
inessiivi	kyläilyssä	kyläilyissä
elatiivi	kyläilystä	kyläilyistä
illatiivi	kyläilyyn	kyläilyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kyläilyllä	kyläilyillä
ablatiivi	kyläilyltä	kyläilyiltä
allatiivi	kyläilylle	kyläilyille
muut sijamuodot
essiivi	kyläilynä	kyläilyinä
translatiivi	kyläilyksi	kyläilyiksi
abessiivi	kyläilyttä	kyläilyittä
instruktiivi	–	kyläilyin
komitatiivi	–	kyläilyine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kyläily-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi kyläillä (vokaalivartalo kyläil|e-) + johdin -y

Käännökset

1. kyläileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Aiheesta muualla

kyläily Kielitoimiston sanakirjassa