kyläluuta
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (halventava) paljon kyläilevä henkilö
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkylæˌluːt̪ɑ/
- tavutus: ky‧lä‧luu‧ta
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyläluuta | kyläluudat |
| genetiivi | kyläluudan | kyläluutien (kyläluutain) |
| partitiivi | kyläluutaa | kyläluutia |
| akkusatiivi | kyläluuta; kyläluudan |
kyläluudat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyläluudassa | kyläluudissa |
| elatiivi | kyläluudasta | kyläluudista |
| illatiivi | kyläluutaan | kyläluutiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyläluudalla | kyläluudilla |
| ablatiivi | kyläluudalta | kyläluudilta |
| allatiivi | kyläluudalle | kyläluudille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyläluutana | kyläluutina |
| translatiivi | kyläluudaksi | kyläluudiksi |
| abessiivi | kyläluudatta | kyläluuditta |
| instruktiivi | – | kyläluudin |
| komitatiivi | – | kyläluutine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kyläluuda- | |
| vahva vartalo | kyläluuta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
sanan loppuosa tulee ruotsin verbistä loda ’kuljeskella’[1]
Käännökset muokkaa
1. paljon kyläilevä henkilö
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |