kyllästymättömyys

Suomi

kyllästymättömyys (40)

olotila, joka vallitsee silloin kun ei tule kylläiseksi tai muuten saavuta kyllästymisen tilaa.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kyllästymättömyys	kyllästymättömyydet
genetiivi	kyllästymättömyyden	kyllästymättömyyksien
partitiivi	kyllästymättömyyttä	kyllästymättömyyksiä
akkusatiivi	kyllästymättömyys; kyllästymättömyyden	kyllästymättömyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi	kyllästymättömyydessä	kyllästymättömyyksissä
elatiivi	kyllästymättömyydestä	kyllästymättömyyksistä
illatiivi	kyllästymättömyyteen	kyllästymättömyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kyllästymättömyydellä	kyllästymättömyyksillä
ablatiivi	kyllästymättömyydeltä	kyllästymättömyyksiltä
allatiivi	kyllästymättömyydelle	kyllästymättömyyksille
muut sijamuodot
essiivi	kyllästymättömyytenä	kyllästymättömyyksinä
translatiivi	kyllästymättömyydeksi	kyllästymättömyyksiksi
abessiivi	kyllästymättömyydettä	kyllästymättömyyksittä
instruktiivi	–	kyllästymättömyyksin
komitatiivi	–	kyllästymättömyyksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kyllästymättömyyde-
vahva vartalo	kyllästymättömyyte-
konsonantti- vartalo	kyllästymättömyyt-

1. olotila, joka vallitsee silloin kun ei tule kylläiseksi tai muuten saavuta kyllästymisen tilaa.