kyllästyminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakyllästyminen (38)
- teonnimi verbistä kyllästyä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyllästyminen | kyllästymiset |
| genetiivi | kyllästymisen | kyllästymisten kyllästymisien |
| partitiivi | kyllästymistä | kyllästymisiä |
| akkusatiivi | kyllästyminen; kyllästymisen |
kyllästymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyllästymisessä | kyllästymisissä |
| elatiivi | kyllästymisestä | kyllästymisistä |
| illatiivi | kyllästymiseen | kyllästymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyllästymisellä | kyllästymisillä |
| ablatiivi | kyllästymiseltä | kyllästymisiltä |
| allatiivi | kyllästymiselle | kyllästymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyllästymisenä (kyllästymisnä) |
kyllästymisinä |
| translatiivi | kyllästymiseksi | kyllästymisiksi |
| abessiivi | kyllästymisettä | kyllästymisittä |
| instruktiivi | – | kyllästymisin |
| komitatiivi | – | kyllästymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kyllästymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kyllästymis- | |