kyllästyttäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakyllästyttäminen (38)
- teonnimi verbistä kyllästyttää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kyllästyttäminen | kyllästyttämiset |
genetiivi | kyllästyttämisen | kyllästyttämisten kyllästyttämisien |
partitiivi | kyllästyttämistä | kyllästyttämisiä |
akkusatiivi | kyllästyttäminen; kyllästyttämisen |
kyllästyttämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kyllästyttämisessä | kyllästyttämisissä |
elatiivi | kyllästyttämisestä | kyllästyttämisistä |
illatiivi | kyllästyttämiseen | kyllästyttämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kyllästyttämisellä | kyllästyttämisillä |
ablatiivi | kyllästyttämiseltä | kyllästyttämisiltä |
allatiivi | kyllästyttämiselle | kyllästyttämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kyllästyttämisenä (kyllästyttämisnä) |
kyllästyttämisinä |
translatiivi | kyllästyttämiseksi | kyllästyttämisiksi |
abessiivi | kyllästyttämisettä | kyllästyttämisittä |
instruktiivi | – | kyllästyttämisin |
komitatiivi | – | kyllästyttämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kyllästyttämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kyllästyttämis- |
Etymologia
muokkaa- verbi kyllästyttää + johdin -minen