kyrvähtänyt

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kyrvähtää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kyrvähtänyt kyrvähtäneet
genetiivi kyrvähtäneen kyrvähtäneiden
kyrvähtäneitten
partitiivi kyrvähtänyttä kyrvähtäneitä
akkusatiivi kyrvähtänyt; kyrvähtäneen kyrvähtäneet
sisäpaikallissijat
inessiivi kyrvähtäneessä kyrvähtäneissä
elatiivi kyrvähtäneestä kyrvähtäneistä
illatiivi kyrvähtäneeseen kyrvähtäneisiin
kyrvähtäneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kyrvähtäneellä kyrvähtäneillä
ablatiivi kyrvähtäneeltä kyrvähtäneiltä
allatiivi kyrvähtäneelle kyrvähtäneille
muut sijamuodot
essiivi kyrvähtäneenä kyrvähtäneinä
translatiivi kyrvähtäneeksi kyrvähtäneiksi
abessiivi kyrvähtäneettä kyrvähtäneittä
instruktiivi kyrvähtänein
komitatiivi kyrvähtäneine