kyrvähtävä

Suomi

Verbi

kyrvähtävä

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kyrvähtää

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kyrvähtävä	kyrvähtävät
genetiivi	kyrvähtävän	kyrvähtävien (kyrvähtäväin)
partitiivi	kyrvähtävää	kyrvähtäviä
akkusatiivi	kyrvähtävä; kyrvähtävän	kyrvähtävät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kyrvähtävässä	kyrvähtävissä
elatiivi	kyrvähtävästä	kyrvähtävistä
illatiivi	kyrvähtävään	kyrvähtäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kyrvähtävällä	kyrvähtävillä
ablatiivi	kyrvähtävältä	kyrvähtäviltä
allatiivi	kyrvähtävälle	kyrvähtäville
muut sijamuodot
essiivi	kyrvähtävänä	kyrvähtävinä
translatiivi	kyrvähtäväksi	kyrvähtäviksi
abessiivi	kyrvähtävättä	kyrvähtävittä
instruktiivi	–	kyrvähtävin
komitatiivi	–	kyrvähtävine