kyykyttäjä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakyykyttäjä (10)
- henkilö, joka kyykyttää köyhiä
- Fagerströmin mukaan kyseisestä uutisesta sai sellaisen kuvan, että hän on ”köyhien kyykyttäjä” ja ”julmuri”, joka ajaa vain suurituloisten etua. (is.fi)
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kyykyttäjä | kyykyttäjät |
genetiivi | kyykyttäjän | kyykyttäjien (kyykyttäjäin) |
partitiivi | kyykyttäjää | kyykyttäjiä |
akkusatiivi | kyykyttäjä; kyykyttäjän |
kyykyttäjät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kyykyttäjässä | kyykyttäjissä |
elatiivi | kyykyttäjästä | kyykyttäjistä |
illatiivi | kyykyttäjään | kyykyttäjiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kyykyttäjällä | kyykyttäjillä |
ablatiivi | kyykyttäjältä | kyykyttäjiltä |
allatiivi | kyykyttäjälle | kyykyttäjille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kyykyttäjänä | kyykyttäjinä |
translatiivi | kyykyttäjäksi | kyykyttäjiksi |
abessiivi | kyykyttäjättä | kyykyttäjittä |
instruktiivi | – | kyykyttäjin |
komitatiivi | – | kyykyttäjine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kyykyttäjä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |