lähdettävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä lähteä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lähdettävä lähdettävät
genetiivi lähdettävän lähdettävien
(lähdettäväin)
partitiivi lähdettävää lähdettäviä
akkusatiivi lähdettävä; lähdettävän lähdettävät
sisäpaikallissijat
inessiivi lähdettävässä lähdettävissä
elatiivi lähdettävästä lähdettävistä
illatiivi lähdettävään lähdettäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi lähdettävällä lähdettävillä
ablatiivi lähdettävältä lähdettäviltä
allatiivi lähdettävälle lähdettäville
muut sijamuodot
essiivi lähdettävänä lähdettävinä
translatiivi lähdettäväksi lähdettäviksi
abessiivi lähdettävättä lähdettävittä
instruktiivi lähdettävin
komitatiivi lähdettävine

lähdettävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä lähdettää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lähdettävä lähdettävät
genetiivi lähdettävän lähdettävien
(lähdettäväin)
partitiivi lähdettävää lähdettäviä
akkusatiivi lähdettävä; lähdettävän lähdettävät
sisäpaikallissijat
inessiivi lähdettävässä lähdettävissä
elatiivi lähdettävästä lähdettävistä
illatiivi lähdettävään lähdettäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi lähdettävällä lähdettävillä
ablatiivi lähdettävältä lähdettäviltä
allatiivi lähdettävälle lähdettäville
muut sijamuodot
essiivi lähdettävänä lähdettävinä
translatiivi lähdettäväksi lähdettäviksi
abessiivi lähdettävättä lähdettävittä
instruktiivi lähdettävin
komitatiivi lähdettävine