lähenteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalähenteleminen (38)
- teonnimi verbistä lähennellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lähenteleminen | lähentelemiset |
genetiivi | lähentelemisen | lähentelemisten lähentelemisien |
partitiivi | lähentelemistä | lähentelemisiä |
akkusatiivi | lähenteleminen; lähentelemisen |
lähentelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lähentelemisessä | lähentelemisissä |
elatiivi | lähentelemisestä | lähentelemisistä |
illatiivi | lähentelemiseen | lähentelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lähentelemisellä | lähentelemisillä |
ablatiivi | lähentelemiseltä | lähentelemisiltä |
allatiivi | lähentelemiselle | lähentelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lähentelemisenä (lähentelemisnä) |
lähentelemisinä |
translatiivi | lähentelemiseksi | lähentelemisiksi |
abessiivi | lähentelemisettä | lähentelemisittä |
instruktiivi | – | lähentelemisin |
komitatiivi | – | lähentelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lähentelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
lähentelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi lähennellä + johdin -minen