Substantiivi

muokkaa

lähentely (2)[1]

  1. pyrkiminen seksuaalisesti lähemmäs, erityisesti koskettelemalla
    Lähentely alkoi tuntua vastenmieliseltä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlæhenˌt̪ely/
  • tavutus: lä‧hen‧te‧ly

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lähentely lähentelyt
genetiivi lähentelyn lähentelyjen
lähentelyiden
lähentelyitten
partitiivi lähentelyä lähentelyitä
lähentelyjä
akkusatiivi lähentely;
lähentelyn
lähentelyt
sisäpaikallissijat
inessiivi lähentelyssä lähentelyissä
elatiivi lähentelystä lähentelyistä
illatiivi lähentelyyn lähentelyihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lähentelyllä lähentelyillä
ablatiivi lähentelyltä lähentelyiltä
allatiivi lähentelylle lähentelyille
muut sijamuodot
essiivi lähentelynä lähentelyinä
translatiivi lähentelyksi lähentelyiksi
abessiivi lähentelyttä lähentelyittä
instruktiivi lähentelyin
komitatiivi lähentelyine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lähentely-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

johdos verbistä lähennellä

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2