läimähteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaläimähteleminen (38)
- teonnimi verbistä läimähdellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | läimähteleminen | läimähtelemiset |
genetiivi | läimähtelemisen | läimähtelemisten läimähtelemisien |
partitiivi | läimähtelemistä | läimähtelemisiä |
akkusatiivi | läimähteleminen; läimähtelemisen |
läimähtelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | läimähtelemisessä | läimähtelemisissä |
elatiivi | läimähtelemisestä | läimähtelemisistä |
illatiivi | läimähtelemiseen | läimähtelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | läimähtelemisellä | läimähtelemisillä |
ablatiivi | läimähtelemiseltä | läimähtelemisiltä |
allatiivi | läimähtelemiselle | läimähtelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | läimähtelemisenä (läimähtelemisnä) |
läimähtelemisinä |
translatiivi | läimähtelemiseksi | läimähtelemisiksi |
abessiivi | läimähtelemisettä | läimähtelemisittä |
instruktiivi | – | läimähtelemisin |
komitatiivi | – | läimähtelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | läimähtelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
läimähtelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi läimähdellä + johdin -minen