läimäiseminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaläimäiseminen (38)
- teonnimi verbistä läimäistä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | läimäiseminen | läimäisemiset |
| genetiivi | läimäisemisen | läimäisemisten läimäisemisien |
| partitiivi | läimäisemistä | läimäisemisiä |
| akkusatiivi | läimäiseminen; läimäisemisen |
läimäisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | läimäisemisessä | läimäisemisissä |
| elatiivi | läimäisemisestä | läimäisemisistä |
| illatiivi | läimäisemiseen | läimäisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | läimäisemisellä | läimäisemisillä |
| ablatiivi | läimäisemiseltä | läimäisemisiltä |
| allatiivi | läimäisemiselle | läimäisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | läimäisemisenä (läimäisemisnä) |
läimäisemisinä |
| translatiivi | läimäisemiseksi | läimäisemisiksi |
| abessiivi | läimäisemisettä | läimäisemisittä |
| instruktiivi | – | läimäisemisin |
| komitatiivi | – | läimäisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | läimäisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
läimäisemis- | |