läimäyttäminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaaläimäyttäminen (38)
- teonnimi verbistä läimäyttää
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | läimäyttäminen | läimäyttämiset |
genetiivi | läimäyttämisen | läimäyttämisten läimäyttämisien |
partitiivi | läimäyttämistä | läimäyttämisiä |
akkusatiivi | läimäyttäminen; läimäyttämisen |
läimäyttämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | läimäyttämisessä | läimäyttämisissä |
elatiivi | läimäyttämisestä | läimäyttämisistä |
illatiivi | läimäyttämiseen | läimäyttämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | läimäyttämisellä | läimäyttämisillä |
ablatiivi | läimäyttämiseltä | läimäyttämisiltä |
allatiivi | läimäyttämiselle | läimäyttämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | läimäyttämisenä (läimäyttämisnä) |
läimäyttämisinä |
translatiivi | läimäyttämiseksi | läimäyttämisiksi |
abessiivi | läimäyttämisettä | läimäyttämisittä |
instruktiivi | – | läimäyttämisin |
komitatiivi | – | läimäyttämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | läimäyttämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
läimäyttämis- |
Etymologia
muokkaa- verbi läimäyttää + johdin -minen