Substantiivi

muokkaa

läiskintä (9-J)

  1. läiskiminen

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlæi̯skint̪æ/
  • tavutus: läis‧kin‧tä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi läiskintä läiskinnät
genetiivi läiskinnän läiskintöjen
(läiskintäin)
partitiivi läiskintää läiskintöjä
akkusatiivi läiskintä;
läiskinnän
läiskinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi läiskinnässä läiskinnöissä
elatiivi läiskinnästä läiskinnöistä
illatiivi läiskintään läiskintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi läiskinnällä läiskinnöillä
ablatiivi läiskinnältä läiskinnöiltä
allatiivi läiskinnälle läiskinnöille
muut sijamuodot
essiivi läiskintänä läiskintöinä
translatiivi läiskinnäksi läiskinnöiksi
abessiivi läiskinnättä läiskinnöittä
instruktiivi läiskinnöin
komitatiivi läiskintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo läiskinnä-
vahva vartalo läiskintä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa