lälläri
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- (puhekieltä, halventava) pilkkanimitys ujosta henkilöstä
- (puhekieltä) LA-puhelin, radiopuhelin
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlælːæri/
- tavutus: läl‧lä‧ri
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lälläri | lällärit |
genetiivi | lällärin | lällärien lälläreiden lälläreitten |
partitiivi | lälläriä | lälläreitä lällärejä |
akkusatiivi | lälläri; lällärin |
lällärit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lällärissä | lälläreissä |
elatiivi | lälläristä | lälläreistä |
illatiivi | lälläriin | lälläreihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lällärillä | lälläreillä |
ablatiivi | lälläriltä | lälläreiltä |
allatiivi | lällärille | lälläreille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lällärinä | lälläreinä |
translatiivi | lälläriksi | lälläreiksi |
abessiivi | lällärittä | lälläreittä |
instruktiivi | – | lällärein |
komitatiivi | – | lälläreine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lälläri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- lälläri Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6