Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

löyhennys (39)

  1. löyhentäminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈløy̯henːys/
  • tavutus: löy‧hen‧nys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi löyhennys löyhennykset
genetiivi löyhennyksen löyhennysten
löyhennyksien
partitiivi löyhennystä löyhennyksiä
akkusatiivi löyhennys;
löyhennyksen
löyhennykset
sisäpaikallissijat
inessiivi löyhennyksessä löyhennyksissä
elatiivi löyhennyksestä löyhennyksistä
illatiivi löyhennykseen löyhennyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi löyhennyksellä löyhennyksillä
ablatiivi löyhennykseltä löyhennyksiltä
allatiivi löyhennykselle löyhennyksille
muut sijamuodot
essiivi löyhennyksenä löyhennyksinä
translatiivi löyhennykseksi löyhennyksiksi
abessiivi löyhennyksettä löyhennyksittä
instruktiivi löyhennyksin
komitatiivi löyhennyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo löyhennykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
löyhennys-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä löyhentää (löyhenn- + -ys)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa