löyhkääminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalöyhkääminen (38)
- teonnimi verbistä löyhkätä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | löyhkääminen | löyhkäämiset |
genetiivi | löyhkäämisen | löyhkäämisten löyhkäämisien |
partitiivi | löyhkäämistä | löyhkäämisiä |
akkusatiivi | löyhkääminen; löyhkäämisen |
löyhkäämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | löyhkäämisessä | löyhkäämisissä |
elatiivi | löyhkäämisestä | löyhkäämisistä |
illatiivi | löyhkäämiseen | löyhkäämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | löyhkäämisellä | löyhkäämisillä |
ablatiivi | löyhkäämiseltä | löyhkäämisiltä |
allatiivi | löyhkäämiselle | löyhkäämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | löyhkäämisenä (löyhkäämisnä) |
löyhkäämisinä |
translatiivi | löyhkäämiseksi | löyhkäämisiksi |
abessiivi | löyhkäämisettä | löyhkäämisittä |
instruktiivi | – | löyhkäämisin |
komitatiivi | – | löyhkäämisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | löyhkäämise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
löyhkäämis- |