löyhytteleminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalöyhytteleminen (38)
- teonnimi verbistä löyhytellä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | löyhytteleminen | löyhyttelemiset |
genetiivi | löyhyttelemisen | löyhyttelemisten löyhyttelemisien |
partitiivi | löyhyttelemistä | löyhyttelemisiä |
akkusatiivi | löyhytteleminen; löyhyttelemisen |
löyhyttelemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | löyhyttelemisessä | löyhyttelemisissä |
elatiivi | löyhyttelemisestä | löyhyttelemisistä |
illatiivi | löyhyttelemiseen | löyhyttelemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | löyhyttelemisellä | löyhyttelemisillä |
ablatiivi | löyhyttelemiseltä | löyhyttelemisiltä |
allatiivi | löyhyttelemiselle | löyhyttelemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | löyhyttelemisenä (löyhyttelemisnä) |
löyhyttelemisinä |
translatiivi | löyhyttelemiseksi | löyhyttelemisiksi |
abessiivi | löyhyttelemisettä | löyhyttelemisittä |
instruktiivi | – | löyhyttelemisin |
komitatiivi | – | löyhyttelemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | löyhyttelemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
löyhyttelemis- |
Etymologia
muokkaa- verbi löyhytellä + johdin -minen