Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

löyhyys (40)

  1. se, että on löyhä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈløy̯hyːs/
  • tavutus: löy‧hyys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi löyhyys löyhyydet
genetiivi löyhyyden löyhyyksien
partitiivi löyhyyttä löyhyyksiä
akkusatiivi löyhyys;
löyhyyden
löyhyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi löyhyydessä löyhyyksissä
elatiivi löyhyydestä löyhyyksistä
illatiivi löyhyyteen löyhyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi löyhyydellä löyhyyksillä
ablatiivi löyhyydeltä löyhyyksiltä
allatiivi löyhyydelle löyhyyksille
muut sijamuodot
essiivi löyhyytenä löyhyyksinä
translatiivi löyhyydeksi löyhyyksiksi
abessiivi löyhyydettä löyhyyksittä
instruktiivi löyhyyksin
komitatiivi löyhyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo löyhyyde-
vahva vartalo löyhyyte-
konsonantti-
vartalo
löyhyyt-

Etymologia muokkaa

sanan löyhä vartalosta löyh- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa