löytäjä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- se, joka löytää jotakin
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈløy̯t̪æjæ/
- tavutus: löy‧tä‧jä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | löytäjä | löytäjät |
| genetiivi | löytäjän | löytäjien (löytäjäin) |
| partitiivi | löytäjää | löytäjiä |
| akkusatiivi | löytäjä; löytäjän |
löytäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | löytäjässä | löytäjissä |
| elatiivi | löytäjästä | löytäjistä |
| illatiivi | löytäjään | löytäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | löytäjällä | löytäjillä |
| ablatiivi | löytäjältä | löytäjiltä |
| allatiivi | löytäjälle | löytäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | löytäjänä | löytäjinä |
| translatiivi | löytäjäksi | löytäjiksi |
| abessiivi | löytäjättä | löytäjittä |
| instruktiivi | – | löytäjin |
| komitatiivi | – | löytäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | löytäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- löytäjä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10