Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

laannuttava

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä laantua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laannuttava laannuttavat
genetiivi laannuttavan laannuttavien
(laannuttavain)
partitiivi laannuttavaa laannuttavia
akkusatiivi laannuttava; laannuttavan laannuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi laannuttavassa laannuttavissa
elatiivi laannuttavasta laannuttavista
illatiivi laannuttavaan laannuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi laannuttavalla laannuttavilla
ablatiivi laannuttavalta laannuttavilta
allatiivi laannuttavalle laannuttaville
muut sijamuodot
essiivi laannuttavana laannuttavina
translatiivi laannuttavaksi laannuttaviksi
abessiivi laannuttavatta laannuttavitta
instruktiivi laannuttavin
komitatiivi laannuttavine

Verbi muokkaa

laannuttava

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä laannuttaa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laannuttava laannuttavat
genetiivi laannuttavan laannuttavien
(laannuttavain)
partitiivi laannuttavaa laannuttavia
akkusatiivi laannuttava; laannuttavan laannuttavat
sisäpaikallissijat
inessiivi laannuttavassa laannuttavissa
elatiivi laannuttavasta laannuttavista
illatiivi laannuttavaan laannuttaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi laannuttavalla laannuttavilla
ablatiivi laannuttavalta laannuttavilta
allatiivi laannuttavalle laannuttaville
muut sijamuodot
essiivi laannuttavana laannuttavina
translatiivi laannuttavaksi laannuttaviksi
abessiivi laannuttavatta laannuttavitta
instruktiivi laannuttavin
komitatiivi laannuttavine