Wikipedia
Katso artikkeli Labyrintti Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

labyrintti (5-C)

  1. sokkelo, käytäväverkosto, jossa on lähtöpaikasta määränpäähän johtavan reitin lisäksi monia umpikujia ja harhauttavia lenkkejä
    Seikkailijat astuivat labyrinttiin rahankiilto silmissään.
    Olen harhaillut tässä labyrintissa jo tuntikausia löytämättä ulospääsyä.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlɑbyˌrint̪ːi/
  • tavutus: la‧by‧rint‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi labyrintti labyrintit
genetiivi labyrintin labyrinttien
(labyrinttein)
partitiivi labyrinttiä labyrinttejä
akkusatiivi labyrintti;
labyrintin
labyrintit
sisäpaikallissijat
inessiivi labyrintissä labyrinteissä
elatiivi labyrintistä labyrinteistä
illatiivi labyrinttiin labyrintteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi labyrintillä labyrinteillä
ablatiivi labyrintiltä labyrinteiltä
allatiivi labyrintille labyrinteille
muut sijamuodot
essiivi labyrinttinä labyrintteinä
translatiivi labyrintiksi labyrinteiksi
abessiivi labyrintittä labyrinteittä
instruktiivi labyrintein
komitatiivi labyrintteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo labyrinti-
vahva vartalo labyrintti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Kreikan labyrinttia tarkoittavasta sanasta λαβύρινθος latinan sanan labyrinthus kautta

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa