lahonnut

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä lahota

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lahonnut lahonneet
genetiivi lahonneen lahonneiden
lahonneitten
partitiivi lahonnutta lahonneita
akkusatiivi lahonnut; lahonneen lahonneet
sisäpaikallissijat
inessiivi lahonneessa lahonneissa
elatiivi lahonneesta lahonneista
illatiivi lahonneeseen lahonneisiin
lahonneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lahonneella lahonneilla
ablatiivi lahonneelta lahonneilta
allatiivi lahonneelle lahonneille
muut sijamuodot
essiivi lahonneena lahonneina
translatiivi lahonneeksi lahonneiksi
abessiivi lahonneetta lahonneitta
instruktiivi lahonnein
komitatiivi lahonneine