Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lahottaja (10)

  1. eliö, joka lahottaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlɑhot̪ˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: la‧hot‧ta‧ja

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lahottaja lahottajat
genetiivi lahottajan lahottajien
(lahottajain)
partitiivi lahottajaa lahottajia
akkusatiivi lahottaja;
lahottajan
lahottajat
sisäpaikallissijat
inessiivi lahottajassa lahottajissa
elatiivi lahottajasta lahottajista
illatiivi lahottajaan lahottajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lahottajalla lahottajilla
ablatiivi lahottajalta lahottajilta
allatiivi lahottajalle lahottajille
muut sijamuodot
essiivi lahottajana lahottajina
translatiivi lahottajaksi lahottajiksi
abessiivi lahottajatta lahottajitta
instruktiivi lahottajin
komitatiivi lahottajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lahottaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

lahottajabakteeri, lahottajasieni

Aiheesta muualla muokkaa