lahottaja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalahottaja (10)
- eliö, joka lahottaa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlɑhot̪ˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: la‧hot‧ta‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lahottaja | lahottajat |
genetiivi | lahottajan | lahottajien (lahottajain) |
partitiivi | lahottajaa | lahottajia |
akkusatiivi | lahottaja; lahottajan |
lahottajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lahottajassa | lahottajissa |
elatiivi | lahottajasta | lahottajista |
illatiivi | lahottajaan | lahottajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lahottajalla | lahottajilla |
ablatiivi | lahottajalta | lahottajilta |
allatiivi | lahottajalle | lahottajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lahottajana | lahottajina |
translatiivi | lahottajaksi | lahottajiksi |
abessiivi | lahottajatta | lahottajitta |
instruktiivi | – | lahottajin |
komitatiivi | – | lahottajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lahottaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. eliö, joka lahottaa
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaalahottajabakteeri, lahottajasieni
Aiheesta muualla
muokkaa- lahottaja Kielitoimiston sanakirjassa