Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

laihuus (40)

  1. se, että on laiha

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlɑi̯huːs/
  • tavutus: lai‧huus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laihuus laihuudet
genetiivi laihuuden laihuuksien
partitiivi laihuutta laihuuksia
akkusatiivi laihuus;
laihuuden
laihuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi laihuudessa laihuuksissa
elatiivi laihuudesta laihuuksista
illatiivi laihuuteen laihuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi laihuudella laihuuksilla
ablatiivi laihuudelta laihuuksilta
allatiivi laihuudelle laihuuksille
muut sijamuodot
essiivi laihuutena laihuuksina
translatiivi laihuudeksi laihuuksiksi
abessiivi laihuudetta laihuuksitta
instruktiivi laihuuksin
komitatiivi laihuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo laihuude-
vahva vartalo laihuute-
konsonantti-
vartalo
laihuut-

Etymologia muokkaa

sanan laiha vartalosta laih- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • laihuus Kielitoimiston sanakirjassa