Katso myös: Laikka, läikkä

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

laikka (9-A)[1]

  1. (tekniikka) hiomalaikka, pyörivä leikkaava terä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlɑi̯kːɑ/
  • tavutus: laik‧ka

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laikka laikat
genetiivi laikan laikkojen
(laikkain)
partitiivi laikkaa laikkoja
akkusatiivi laikka;
laikan
laikat
sisäpaikallissijat
inessiivi laikassa laikoissa
elatiivi laikasta laikoista
illatiivi laikkaan laikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi laikalla laikoilla
ablatiivi laikalta laikoilta
allatiivi laikalle laikoille
muut sijamuodot
essiivi laikkana laikkoina
translatiivi laikaksi laikoiksi
abessiivi laikatta laikoitta
instruktiivi laikoin
komitatiivi laikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo laika-
vahva vartalo laikka-
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

hiomalaikka

Aiheesta muualla muokkaa

  • laikka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9-A