laillistus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalaillistus (39)
- lailliseksi tekeminen
- kiinteistön saannon vahvistaminen viranomaisen tekemällä lainhuudatuksella
- viranomaisen suorittama asiakirjan pätevyyden todistaminen; tavallisesti toimea tarvitaan, jotta asiakirjaa voi käyttää toisessa valtiossa; sama kuin legalisointi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlɑi̯lːist̪us/
- tavutus: lail‧lis‧tus
Liittyvät lapaset
muokkaaTaivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | laillistus | laillistukset |
genetiivi | laillistuksen | laillistusten laillistuksien |
partitiivi | laillistusta | laillistuksia |
akkusatiivi | laillistus; laillistuksen |
laillistukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | laillistuksessa | laillistuksissa |
elatiivi | laillistuksesta | laillistuksista |
illatiivi | laillistukseen | laillistuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | laillistuksella | laillistuksilla |
ablatiivi | laillistukselta | laillistuksilta |
allatiivi | laillistukselle | laillistuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | laillistuksena | laillistuksina |
translatiivi | laillistukseksi | laillistuksiksi |
abessiivi | laillistuksetta | laillistuksitta |
instruktiivi | – | laillistuksin |
komitatiivi | – | laillistuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | laillistukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
laillistus- |
Käännökset
muokkaa3. asiakirjan
|
|
Aiheesta muualla
muokkaa- laillistus Kielitoimiston sanakirjassa