laiskuus
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalaiskuus (40)
- se, että on laiska
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlɑi̯skuːs/
- tavutus: lais‧kuus
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | laiskuus | laiskuudet |
genetiivi | laiskuuden | laiskuuksien |
partitiivi | laiskuutta | laiskuuksia |
akkusatiivi | laiskuus; laiskuuden |
laiskuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | laiskuudessa | laiskuuksissa |
elatiivi | laiskuudesta | laiskuuksista |
illatiivi | laiskuuteen | laiskuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | laiskuudella | laiskuuksilla |
ablatiivi | laiskuudelta | laiskuuksilta |
allatiivi | laiskuudelle | laiskuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | laiskuutena | laiskuuksina |
translatiivi | laiskuudeksi | laiskuuksiksi |
abessiivi | laiskuudetta | laiskuuksitta |
instruktiivi | – | laiskuuksin |
komitatiivi | – | laiskuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | laiskuude- | |
vahva vartalo | laiskuute- | |
konsonantti- vartalo |
laiskuut- |
Etymologia
muokkaaKäännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- laiskuus Kielitoimiston sanakirjassa