SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

lajike (48-A)

  1. (biologia) myyntiin laskettu, nimen saanut kasvin jalostustyön lopputulos

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈlɑjikeˣ/
  • tavutus: la‧ji‧ke

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lajike lajikkeet
genetiivi lajikkeen lajikkeiden
lajikkeitten
partitiivi lajiketta lajikkeita
akkusatiivi lajike;
lajikkeen
lajikkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi lajikkeessa lajikkeissa
elatiivi lajikkeesta lajikkeista
illatiivi lajikkeeseen lajikkeisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lajikkeella lajikkeilla
ablatiivi lajikkeelta lajikkeilta
allatiivi lajikkeelle lajikkeille
muut sijamuodot
essiivi lajikkeena lajikkeina
translatiivi lajikkeeksi lajikkeiksi
abessiivi lajikkeetta lajikkeitta
instruktiivi lajikkein
komitatiivi lajikkeine-
+ omistusliite

HuomautuksetMuokkaa

Eri asia kuin laji.

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

heinälajike, omenalajike, perunalajike, ruislajike, ruusulajike, syyslajike, viljelylajike

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • lajike Kielitoimiston sanakirjassa
  • lajike Tieteen termipankissa