Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lakmus (39)[1]

  1. väriaine, atsolitmiini, jota käytetään happo–emäs-indikaattorina

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlɑkmus/
  • tavutus: lak‧mus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lakmus lakmukset
genetiivi lakmuksen lakmusten
lakmuksien
partitiivi lakmusta lakmuksia
akkusatiivi lakmus;
lakmuksen
lakmukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lakmuksessa lakmuksissa
elatiivi lakmuksesta lakmuksista
illatiivi lakmukseen lakmuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lakmuksella lakmuksilla
ablatiivi lakmukselta lakmuksilta
allatiivi lakmukselle lakmuksille
muut sijamuodot
essiivi lakmuksena lakmuksina
translatiivi lakmukseksi lakmuksiksi
abessiivi lakmuksetta lakmuksitta
instruktiivi lakmuksin
komitatiivi lakmuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lakmukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lakmus-

Etymologia muokkaa

  • väriainetta saadaan perinteisesti Atlantin ja Välimeren rannoilla kasvavasta atsolitmiinia sisältävästä levästä.

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

lakmuskoe, lakmuspaperi, laksmuspaperi

Aiheesta muualla muokkaa

  • lakmus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39