lamoava
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
lamoava (10)
- maanmyötäinen, maata pitkin kasvava
- lamoava pensas
- Sinilaakakataja on lamoava maanpeitehavu.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: [ˈlɑmoɑʋɑ]
Tavutus muokkaa
- tavutus: la‧mo‧a‧va
Etymologia muokkaa
- verbin lamota partisiippimuodosta
Verbi muokkaa
lamoava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä lamota
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lamoava | lamoavat |
genetiivi | lamoavan | lamoavien (lamoavain) |
partitiivi | lamoavaa | lamoavia |
akkusatiivi | lamoava; lamoavan | lamoavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lamoavassa | lamoavissa |
elatiivi | lamoavasta | lamoavista |
illatiivi | lamoavaan | lamoaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lamoavalla | lamoavilla |
ablatiivi | lamoavalta | lamoavilta |
allatiivi | lamoavalle | lamoaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lamoavana | lamoavina |
translatiivi | lamoavaksi | lamoaviksi |
abessiivi | lamoavatta | lamoavitta |
instruktiivi | – | lamoavin |
komitatiivi | – | lamoavine |