lankku

Suomi

Substantiivi

lankku (1-A) (monikko lankut)

1. poikkileikkaukseltaan suorakaiteen muotoinen sahatavaramitoituksen mukainen puutavara, jonka paksuus on yli 38 mm ja leveys on yli 75 mm
2. punnerrusasentoa muistuttava asento, jossa pysytellään kyynärvarsien varassa vatsalihakset jännitettyinä
3. (puhekieltä, musiikki) umpipuinen sähkökitara, lankkukitara

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑŋkːu/, [ˈlɑŋkːu]

• tavutus: lank‧ku

Käännökset

1. puutavara

englanti: plank hollanti: plank ruotsi: planka

vepsä: laud viro: plank

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: lankkuinen, lankutettu
• substantiivit: lankutus
• verbit: lankuttaa

Vieruskäsitteet

• parru, lauta, soiro

Yhdyssanat

juoksulankku, kansilankku, kylkilankku, lankkuaita, lankkuasento, lankkueriste, lankkueste, lankkuhaaste, lankkuhiihto, lankkuhylly, lankkukylki, lankkulattia, lankkumaalari, lankkuovi, lankkuparketti, lankkupihvi, lankkupöytä, lankkusaha, lankkuseinä, lankkuseinämä, lankunpätkä, lattialankku, poikkilankku, ponnistuslankku, reisilankku

Aiheesta muualla

• lankku Kielitoimiston sanakirjassa