Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

lankku (1-A) (monikko lankut)

  1. poikkileikkaukseltaan suorakaiteen muotoinen sahatavaramitoituksen mukainen puutavara, jonka paksuus on yli 38 mm ja leveys on yli 75 mm
  2. punnerrusasentoa muistuttava asento, jossa pysytellään kyynärvarsien varassa vatsalihakset jännitettyinä
  3. (puhekieltä, musiikki) umpipuinen sähkökitara, lankkukitara

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlɑŋkːu/, [ˈlɑŋkːu]
  • tavutus: lank‧ku

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lankku lankut
genetiivi lankun lankkujen
partitiivi lankkua lankkuja
akkusatiivi lankku;
lankun
lankut
sisäpaikallissijat
inessiivi lankussa lankuissa
elatiivi lankusta lankuista
illatiivi lankkuun lankkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lankulla lankuilla
ablatiivi lankulta lankuilta
allatiivi lankulle lankuille
muut sijamuodot
essiivi lankkuna lankkuina
translatiivi lankuksi lankuiksi
abessiivi lankutta lankuitta
instruktiivi lankuin
komitatiivi lankkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lanku-
vahva vartalo lankku-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Vieruskäsitteet muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

juoksulankku, kansilankku, kylkilankku, lankkuaita, lankkuasento, lankkueriste, lankkueste, lankkuhaaste, lankkuhiihto, lankkuhylly, lankkukylki, lankkulattia, lankkumaalari, lankkuovi, lankkuparketti, lankkupihvi, lankkupöytä, lankkusaha, lankkuseinä, lankkuseinämä, lankunpätkä, lattialankku, poikkilankku, ponnistuslankku, reisilankku

Aiheesta muualla muokkaa

  • lankku Kielitoimiston sanakirjassa