Substantiivi

muokkaa

lapsenkina (9)[1]

  1. lapsen ihoa kohdussa ja syntymän jälkeen peittävä vahamainen aine, vernix caseosa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlɑpsenˌkinɑ/
  • tavutus: lap‧sen‧ki‧na

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lapsenkina lapsenkinat
genetiivi lapsenkinan lapsenkinojen
(lapsenkinain)
partitiivi lapsenkinaa lapsenkinoja
akkusatiivi lapsenkina;
lapsenkinan
lapsenkinat
sisäpaikallissijat
inessiivi lapsenkinassa lapsenkinoissa
elatiivi lapsenkinasta lapsenkinoista
illatiivi lapsenkinaan lapsenkinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi lapsenkinalla lapsenkinoilla
ablatiivi lapsenkinalta lapsenkinoilta
allatiivi lapsenkinalle lapsenkinoille
muut sijamuodot
essiivi lapsenkinana lapsenkinoina
translatiivi lapsenkinaksi lapsenkinoiksi
abessiivi lapsenkinatta lapsenkinoitta
instruktiivi lapsenkinoin
komitatiivi lapsenkinoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lapsenkina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9