SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

latu (1-F)

  1. lumeen tehty kulku-ura, jota pitkin on helppo hiihtää

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: [ˈlɑ̝t̪u]

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi latu ladut
genetiivi ladun latujen
partitiivi latua latuja
akkusatiivi latu;
ladun
ladut
sisäpaikallissijat
inessiivi ladussa laduissa
elatiivi ladusta laduista
illatiivi latuun latuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ladulla laduilla
ablatiivi ladulta laduilta
allatiivi ladulle laduille
muut sijamuodot
essiivi latuna latuina
translatiivi laduksi laduiksi
abessiivi ladutta laduitta
instruktiivi laduin
komitatiivi latuine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

hiihtolatu, höylälatu, kilpalatu, latu-ura, latuhiihto, latuhöylä, latukartta, latukone, latupartio, latuprofiili, laturetki, latutyyli

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • latu Kielitoimiston sanakirjassa