Katso myös: Laturi

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

laturi (6)[1]

  1. (yleisesti) laite, jota käytetään akun lataamiseen
  2. (erityisesti) ajoneuvon akkua moottorin käydessä lataava laite, latausgeneraattori
  3. (epämuodollinen) panostaja
    Ville toimii laturina louhintatyömailla.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlɑt̪uri/
  • tavutus: la‧tu‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laturi laturit
genetiivi laturin laturien
latureiden
latureitten
partitiivi laturia latureita
latureja
akkusatiivi laturi;
laturin
laturit
sisäpaikallissijat
inessiivi laturissa latureissa
elatiivi laturista latureista
illatiivi laturiin latureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi laturilla latureilla
ablatiivi laturilta latureilta
allatiivi laturille latureille
muut sijamuodot
essiivi laturina latureina
translatiivi laturiksi latureiksi
abessiivi laturitta latureitta
instruktiivi laturein
komitatiivi latureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo laturi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

akkulaturi, akunlaturi, laturinhela, laturinhihna, laturinhiili, laturinpusla, verkkolaturi

Aiheesta muualla muokkaa

  • laturi Kielitoimiston sanakirjassa

Latina muokkaa

Verbi muokkaa

lātūrī

  1. yksikön maskuliinin genetiivimuoto sanasta lātūrus (joka on partisiipin futuuri verbistä ferō)
  2. yksikön neutrin genetiivimuoto sanasta lātūrus (joka on partisiipin futuuri verbistä ferō)
  3. monikon maskuliinimuoto sanasta lātūrus (joka on partisiipin futuuri verbistä ferō)

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6