latvus
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaalatvus (39) (monikko latvukset)
- yksittäisen puun tai pensaan oksisto ja lehvästö; myös puun hakkuutähteeksi jäävä latvaosa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlɑt̪ʋus/
- tavutus: lat‧vus
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | latvus | latvukset |
| genetiivi | latvuksen | latvusten latvuksien |
| partitiivi | latvusta | latvuksia |
| akkusatiivi | latvus; latvuksen |
latvukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | latvuksessa | latvuksissa |
| elatiivi | latvuksesta | latvuksista |
| illatiivi | latvukseen | latvuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | latvuksella | latvuksilla |
| ablatiivi | latvukselta | latvuksilta |
| allatiivi | latvukselle | latvuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | latvuksena | latvuksina |
| translatiivi | latvukseksi | latvuksiksi |
| abessiivi | latvuksetta | latvuksitta |
| instruktiivi | – | latvuksin |
| komitatiivi | – | latvuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | latvukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
latvus- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- latvus Kielitoimiston sanakirjassa