lauhduttaminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalauhduttaminen (38)
- teonnimi verbistä lauhduttaa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lauhduttaminen | lauhduttamiset |
| genetiivi | lauhduttamisen | lauhduttamisten lauhduttamisien |
| partitiivi | lauhduttamista | lauhduttamisia |
| akkusatiivi | lauhduttaminen; lauhduttamisen |
lauhduttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lauhduttamisessa | lauhduttamisissa |
| elatiivi | lauhduttamisesta | lauhduttamisista |
| illatiivi | lauhduttamiseen | lauhduttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lauhduttamisella | lauhduttamisilla |
| ablatiivi | lauhduttamiselta | lauhduttamisilta |
| allatiivi | lauhduttamiselle | lauhduttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lauhduttamisena (lauhduttamisna) |
lauhduttamisina |
| translatiivi | lauhduttamiseksi | lauhduttamisiksi |
| abessiivi | lauhduttamisetta | lauhduttamisitta |
| instruktiivi | – | lauhduttamisin |
| komitatiivi | – | lauhduttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lauhduttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
lauhduttamis- | |
Etymologia
muokkaa- verbi lauhduttaa + johdin -minen