Wikipedia
Katso artikkeli Laukku Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Laukkuja [1]

Substantiivi

muokkaa

laukku (1-A) (monikko laukut)

  1. kankaasta tai nahasta valmistettu kantoväline, jossa voi säilyttää ja kuljettaa tavaroita
  2. laukkujen (Rhinanthus) suvun kasvi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlɑu̯kːu/, [ˈlɑ̝ukʷːu]
  • tavutus: lauk‧ku

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laukku laukut
genetiivi laukun laukkujen
partitiivi laukkua laukkuja
akkusatiivi laukku;
laukun
laukut
sisäpaikallissijat
inessiivi laukussa laukuissa
elatiivi laukusta laukuista
illatiivi laukkuun laukkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi laukulla laukuilla
ablatiivi laukulta laukuilta
allatiivi laukulle laukuille
muut sijamuodot
essiivi laukkuna laukkuina
translatiivi laukuksi laukuiksi
abessiivi laukutta laukuitta
instruktiivi laukuin
komitatiivi laukkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lauku-
vahva vartalo laukku-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

attasealaukku, ensiapulaukku, iltalaukku, isolaukku, kantolaukku, karttalaukku, karvalaukku, kirjekuorilaukku, koululaukku, kylmälaukku, kärrylaukku, käsilaukku, lannelaukku, laukkukauppa, laukkuliike, laukkuryssä, lentolaukku, mahalaukku, matkalaukku, meikkilaukku, nahkalaukku, olkalaukku, ostoslaukku, pikkulaukku, pukulaukku, pyörälaukku, rannelaukku, rikkalaukku, satulalaukku, sivulaukku, toalettilaukku, työkalulaukku, valmiuslaukku, vatsalaukku, villalaukku, vyölaukku

Aiheesta muualla

muokkaa
  • laukku Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 432 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.