Wikipedia
Katso artikkeli Laukku Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

 
Laukkuja [1]

SubstantiiviMuokkaa

laukku (1-A) (monikko laukut)

  1. kankaasta tai nahasta valmistettu kantoväline, jossa voi säilyttää ja kuljettaa tavaroita
  2. laukkujen (Rhinanthus) suvun kasvi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈlɑu̯kːu/, [ˈlɑ̝ukʷːu]
  • tavutus: lauk‧ku

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi laukku laukut
genetiivi laukun laukkujen
partitiivi laukkua laukkuja
akkusatiivi laukku;
laukun
laukut
sisäpaikallissijat
inessiivi laukussa laukuissa
elatiivi laukusta laukuista
illatiivi laukkuun laukkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi laukulla laukuilla
ablatiivi laukulta laukuilta
allatiivi laukulle laukuille
muut sijamuodot
essiivi laukkuna laukkuina
translatiivi laukuksi laukuiksi
abessiivi laukutta laukuitta
instruktiivi laukuin
komitatiivi laukkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo lauku-
vahva vartalo laukku-
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

attasealaukku, ensiapulaukku, iltalaukku, isolaukku, kantolaukku, karttalaukku, karvalaukku, kirjekuorilaukku, koululaukku, kylmälaukku, kärrylaukku, käsilaukku, lannelaukku, laukkukauppa, laukkuliike, laukkuryssä, lentolaukku, mahalaukku, matkalaukku, meikkilaukku, nahkalaukku, olkalaukku, ostoslaukku, pikkulaukku, pukulaukku, pyörälaukku, rannelaukku, rikkalaukku, satulalaukku, sivulaukku, toalettilaukku, työkalulaukku, valmiuslaukku, vatsalaukku, villalaukku, vyölaukku

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • laukku Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.