lausuja
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaalausuja (10)
- henkilö, joka lausuu
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈlɑu̯sujɑ/
- tavutus: lau‧su‧ja
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | lausuja | lausujat |
genetiivi | lausujan | lausujien (lausujain) |
partitiivi | lausujaa | lausujia |
akkusatiivi | lausuja; lausujan |
lausujat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | lausujassa | lausujissa |
elatiivi | lausujasta | lausujista |
illatiivi | lausujaan | lausujiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | lausujalla | lausujilla |
ablatiivi | lausujalta | lausujilta |
allatiivi | lausujalle | lausujille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | lausujana | lausujina |
translatiivi | lausujaksi | lausujiksi |
abessiivi | lausujatta | lausujitta |
instruktiivi | – | lausujin |
komitatiivi | – | lausujine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | lausuja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. henkilö, joka lausuu
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
muokkaa- lausuja Kielitoimiston sanakirjassa