Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

leffa (9)

  1. (arkikieltä) elokuva; elokuvat
    ohjaajan paras leffa
    Oltiin leffassa.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈlef.fɑ/
  • tavutus: lef‧fa

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leffa leffat
genetiivi leffan leffojen
(leffain)
partitiivi leffaa leffoja
akkusatiivi leffa;
leffan
leffat
sisäpaikallissijat
inessiivi leffassa leffoissa
elatiivi leffasta leffoista
illatiivi leffaan leffoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi leffalla leffoilla
ablatiivi leffalta leffoilta
allatiivi leffalle leffoille
muut sijamuodot
essiivi leffana leffoina
translatiivi leffaksi leffoiksi
abessiivi leffatta leffoitta
instruktiivi leffoin
komitatiivi leffoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo leffa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin samaa tarkoittavasta slangisanasta leffa < sanoista levande bilder ’elävät kuvat’, joka kirjoitettiin ennen f-kirjaimella lefvande bilder[1]

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

leffateatteri, nyyhkyleffa, seksileffa

Aiheesta muualla muokkaa

  • leffa Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

leffa yl. (1) (yks. määr. leffan [luo], mon. epämäär. leffor [luo], mon. määr. lefforna [luo])

  1. (suomenruotsia, arkikieltä) elokuva, leffa

Viitteet muokkaa

  1. Mistä tulee leffa-sana? Kysy kirjastonhoitajalta. 2.1.2019. Kirjastot.fi. Viitattu 7.12.2019.