Substantiivi

muokkaa

leffa (9)

  1. (arkikieltä) elokuva; elokuvat
    ohjaajan paras leffa
    Oltiin leffassa.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlef.fɑ/
  • tavutus: lef‧fa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi leffa leffat
genetiivi leffan leffojen
(leffain)
partitiivi leffaa leffoja
akkusatiivi leffa;
leffan
leffat
sisäpaikallissijat
inessiivi leffassa leffoissa
elatiivi leffasta leffoista
illatiivi leffaan leffoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi leffalla leffoilla
ablatiivi leffalta leffoilta
allatiivi leffalle leffoille
muut sijamuodot
essiivi leffana leffoina
translatiivi leffaksi leffoiksi
abessiivi leffatta leffoitta
instruktiivi leffoin
komitatiivi leffoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo leffa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

ruotsin samaa tarkoittavasta slangisanasta leffa < sanoista levande bilder ’elävät kuvat’, joka kirjoitettiin ennen f-kirjaimella lefvande bilder[1]

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

leffateatteri, nyyhkyleffa, seksileffa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • leffa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 8 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Ruotsi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

leffa yl. (1) (yks. määr. leffan [luo], mon. epämäär. leffor [luo], mon. määr. lefforna [luo])

  1. (suomenruotsia, arkikieltä) elokuva, leffa

Viitteet

muokkaa
  1. Mistä tulee leffa-sana? Kysy kirjastonhoitajalta. 2.1.2019. Kirjastot.fi. Viitattu 7.12.2019.